Analyysi Liberaalipuolueen kuntavaalituloksesta 2021

Suurista puolueista syntyy nyt vaalipäivän jälkeen näitä tulosten analyysejä, mutta pienpuolueet jäävät ilman julkista analyysiä. Liberalismin ja pienpuoluetekemisen vuoksi on kiinnostavaa pohtia syitä myös pienempien puolueiden tuloksiin. Tein nopean analyysin Liberaalipuolueen tuloksesta.

Omasta taustastani ja jääviydestä: En kuulu puolueeseen, liittymistä olen harkinnut ja varmaan liitynkin, koska puoluekentästä ei löydy minulle muuta äänestettävää. Tässä on näkemys kuitenkin vain äänestäjän perspektiivistä ja toivon, että se auttaa jäsentelemään muiden liberaalien ajatuksia. En tiedä puolueen sisäisiä strategioita ja pohdintoja mikä on ajanut päätöksiin, tai mitä analyysiä puolueen sisällä on tähän mennessä tehty. Teksti voi olla kiinnostavaa myös muille vannoutuneimmille politiikanharrastajille.

Kuntavaalien tilanne muistiin: Liberaalipuolueen tulos kuntavaaleissa oli arviolta noin 1000 ääntä 2 456 146 annetusta äänestä, en vielä tarkasti laskenut yhteen toisten puoluiden listoilla olevien ääniä. Suuruusluokkana kuitenkin silti 0.0 % luokkaa koko maan äänistä. Liberaalipuolue menetti ainoan valtuustopaikkansa Espoossa. Liberaalipuolue asettui Espoossa ja Helsingissä siotutumattomina RKP:n listoilta. Aiempina vuosina Liberaalipuolue on ollut vaaliliitossa mm. Piraattipuolueen ja Feministisen puolueen kanssa eri vaalipiireissä.

Lähtökohta analyysille on “Miksi Liberaalipuolue pärjäsi niin huonosti?” Jaoin mahdolliset spekuloitavat syyt 4 osaan:

1. Näkymättömyys
2. Liberaaliaatteen pieni kysyntä Suomessa
3. Muiden puolueiden positio
4. Yleiset kaikkiin puolueisiin vaikuttaneet syyt

Näistä ensimmäiseen voi vaikuttaa Liberaalipuolue ja toiseen liberaalismia kannattavat ihmiset. Muiden puolueiden tilanteisiin pienpuolue on melko voimaton ja yleiset koronavaalien olosuhteet on otettava annettuina.

1. Näkymättömyys

Pienpuolueiden näkyvyys pohjautuu sosiaalisiin verkostoihin, vaalikoneisiin, sosiaaliseen mediaan ja perinteiseen mediaan.

1.1. Ehdokaslistan lyhyys

Kuntavaalien ja eduskuntavaalien taktiikkana on kerätä mahdollisimman suuri sosiaalinen verkosto ihmisiä jotka jakavat arvot ja ovat valmiita kannattamaan tiettyä politiikkaa. Tässä Liberaalipuolue epäonnistui. “Kylmäsoitto” äänestäjille on hyvin vaikeaa ja oven pitää olla jo raollaan, että ääni voisi irrota.

Espoossa oli 4 henkilöä ehdolla. Se on aivan liian vähän. Listan täytyy olla pidempi, mutta silti laadukas äänestäjän silmiin. Vaatii melkoisia resursseja puolueorganisaatiolta.

1.2. Ehdokkaiden pieni aiempi tunnettuvuus

Keskivertokansalaisella on hyvin pieni sosiaalinen verkosto. Yksi taktiikka on kasvattaa omaa tunnettuvuuttaan. Persoonallisuus vaikuttaa siihen kuinka houkutteleva tämä muutos on. Kuinka halukas on brändäämään itsensä ja muuttumaan vaikka sosiaalisessa mediassa kapeampialaiseksi toistelijaksi. Tässä täytyy tehdä tietoinen päätös ja kerätä faniryhmää jo valmiiksi. Vaalit ovat vain lunastusta samanmielisten tykkäyksistä ja oletettava konversio on luokkaa 1000-100 tykkäystä = 1 ääni.

Puoluetasolla taktiikkana on houkutella jo kuulusemmiksi nousseita ihmisiä listoilleen ja näkyviksi kannattajiksi. Tässä on selkeä muna-kana-ongelma mitä Twitterissä olen seurannut kosiskelua. Pienpuolue nähdään puuhasteluna koska sillä ei ole kannatusta. Kannatusta ei tule, koska liberaaleja kuuluisuuksia ei saada mukaan. Pato ei ole murtunut tässä, eikä kuntavaalitulos helpota sen murtamista eduskuntavaaleihin. Padon täytyy kuitenkin murtua.

Kuva Espoosta kun testasin HS-vaalikonearvokysymysten HS-nelikentän akselilatauksia oikeisto-arvoliberaali-vihreys. Tässä kuvakaappauksessa “X” on täytetty oikeisto-arvoliberaali-epävihreä-vastauksilla.

1.3. Vaalikoneiden ehdotukset ja nelikenttä

Erottuminen vaalikoneessa on Liberaalipuolueelle elinehto. Sen täytyy näyttää vaihtoehdolta. Nyt se ei sitä tehnyt ehdokkaiden sijoittumisen ja Espoossa ja Helsingissä tehdyn RKP:n sitoutumattomina asetettujen ehdokkaiden kanssa. Muutama liberaali parissa kaupungissa ei riittänyt siirtämään RKP-palloa yhtään lähemmäs “oikeaa-alanurkkaa”.

Vaalikoneissa liberaalin äänestäjän on saatava Liberaalipuolue Liberaalipuolueen nimellä eteensä yli 80 % sopivuudella. Se erottaisi “65 %” sopivat puolueet ja toisi ajatuksen, että ehkä Suomessa onkin puolue jota kannattaa äänestää, vaikka ei mene suurten puolueiden muottiin. Liberaalipallero oikeisto-liberaali nurkassa on elinehto pienpuolueena.

Ylen kysymyksillä tehty visualisointi-vaalikone puolueiden läheisyydestä äänestäjälle https://ehdokaskartta.fi/. Täytetty noin 1/3 kysymyksistä oikeisto-liberaali-painotuksella. Liberaalipuolueen puheenjohtaja tulee toisiksi lähimmäksi ehdokkaaksi, mutta Liberaalien lippua ei näy RKP:n listoille menemisen myötä.

Vaalikonedatasta tulee syntymään vielä useita hyviä analyysejä ehdokasasettelun toteumasta ja ehdokkaisen arvoulottuvuuksista. Näitä täytyy hyödyntää taktisella tasolla puolueessa.

1.4. Vaaliliitto RKP kanssa

RKP on varmasti järjellä ajateltuna lähin oikeistoliberaalipuolue Suomen puoluekentässä, mutta pienpuolueuskovaisena ja hieman radikaalina on vaikea nähdä että muutosta saisi aikaiseksi vanhojen puolueiden sisältä. Henriksonin RKP ei ole sitä mitä Adlercreutzin RKP voisi olla.

Ehdokkaat hukkuivat pääkannatusalueella pääkaupunkiseudulla täysin näkymättömiin.

2. Liberaaliaatteen pieni kysyntä Suomessa

Kuinka paljon vastinetta suomalaisilta nykyisellään irtoaa liberalismille? Kuinka moni kannattaa asioita joita liberaalit kannattavat? Tällä saa suuruusluokkaa mikä puhuttelisi äänestäjiä Suomessa. Aiheet ja arviot niiden kannatuksesta ovat minun omaa spekulaatiotani. Mikäli samat arviot tekisi Liberaalipuolueen puolueohjelman kaikille asioille saataisiin suuruusluokka jossa Liberaalipuolue pyörii.

Suuruusjärjestyksessä liberaaleja tavoitteita ja arvioni niiden suosiosta suomalaisten keskuudessa:

1. Veroasteen laskeminen (indikaattorina huono kysely) 80 %
2. Laaja sananvapaus ~75 %
3. Sekoitus julkista ja yksityistä palvelutuotantoa (indikaattorina vanhustenhoito) 55 % (KESK-taso)
4. Ydinvoimaa ilmastonmuutoksen torjuntaan 48 %
5. Julkisen sektorin rönsyjen karsiminen ~45 % (PS-taso)
6. Suomi NATOon 20 % (KOK-taso)
7. Julkisen sektorin budjetit tasapainoon, eli koon supistaminen ~10 % (Liberaalipuolueen kattotaso?)
8. Korruptioon puuttuminen ~5 %
9. Yksilönvapaus ensisijaisena ideologiana ~5 %
10. Yksityinen palvelutuotanto (indikaattorina vanhustenhoito) 3 %
11. Uhkapelaamisen monopolin purkaminen ja aito regulointi (indikaattorina kansalaisaloite rahapeliautomaattien poistamiseksi) 0,7 %
12. Perustuslakituomioistuin ? %
13. “Pienydinvoimalat kauramaitokauppoihin”-tason liberalismi ~0,01 %

Liberaalipuolueella on mielestäni hyvä ja Suomelle radikaalisti muita puolueita enemmän eduksi oleva puolueohjelma, mutta sen kannatus on pientä. Harvassa ovat ne masokistit, jotka kannattavat itseni tavoin leikkauksia keskiluokalta keskiluokalle suuntautuviin tulonsiirtoihin. Kuvion kestämättömyyden hahmotus on hankalaa, eikä kovin miellyttävää puuhaa, johon normaali ihminen ryhtyy. Edustuksellisessa demokratiassa olisi vaaleilla valittujen tehtävä pitää budjetit tasapainossa ja systeemi kestävänä, mutta nyt ollaan menossa romahdukseen. Se on vaikea pilleri myytäväksi vaaleissa.

2.1. Sanoman vaikeaselkoisuus

Koska itse asia on vaikea ja vetoaa helposti vain taloustieteitä opiskelleisiin, täytyy puolueena työstää kiteytyksiä ja koherentteja argumenttiketjuja ratkaisuihin. Enemmän heittoja tyyliin “Rakennusoikeus rajattomaksi” ja meemejä “Pienydinvoimalat kauramaitokauppoihin”. En edes tiedä parhaita Liberaalipuolueen meemejä kun niitä ei rummutettu. Näillä heitoilla täytyy olla pohja ja niiden täytyy saada ajattelemaan. Kiteytykset velkaantumisen nykymenosta voisivat olla tällaisia.

2.2. Liberalismi herää järjestä, ei tunteista

Vaikeinta liberalismissa on se, että se herää suomalaiselle järjestä, eikä tunteesta. Ihmiset kuitenkin äänestävät tunteella.

Samalla kun arvioi kannatusta tavoitteille voisi arvioida kuinka tunteikkaasti aiheisiin suhtaudutaan. Oletukseni on että hyvin heikosti, ainakaan puolesta. Markkinoiden avaamisesta hyötyisi laaja joukko vähän, mutta markkinoiden suljettuna pitämisestä hyötyy pieni joukko paljon. Vain tällä pienellä joukolla ylittyy tunnetaso ja heillä on motivaatiota vaikuttaa asiaan. Liberalismilla on yhteismaan ongelma. Se olisi kaikille parempi, mutta eturyhmät ja korporatismi ovat aktiivisempia etujensa puolustelijoita.

Tämä on toisaalta myös sellainen hyvänmielen rationalisointi, oman erinomaisuuden pönkittämiseen. Oikeat ideologiat herättävät tunteita, jotka motivoivat ihmiset äänestämään. Jos liberalismi ei herätä tunteita, niin joutaako se sitten unohtua?

2.3. Nykysysteemiin tyytyväiset

Suomalaisilla on melko hyvin olla. Jos saat eläkettä, niin ei ole intressejä vähentää eläkettä. Jos saat yritystukia, ei ole intressejä vähentää yritystukia. Jos saat peliongelmaisilta Veikkaus-rahaa, ei ole intressejä vähentää peliongelmia. Jos saat maksuttoman koulutuksen, ei ole intressejä ajatella vaihtoehtoja.

3. Muiden puolueiden positio — Liberaalipuolueeseen liittymättömät syyt

Tämä kategoria on siis niin sanottu peliteoreettinen tilanne muiden positioitumisesta äänestäjien suhteen. Jossain määrin Liberaalipuolue saavuttaa tavoitteitaan myös mikäli muut puolueet ajavat sen asiaa. Kovin selkeästi näin ei voi sanoa, vaikka oikeisto (Kokoomus ja Perussuomalaiset) voittikin kuntavaalit.

3.1. Kokoomus oppositiossa

Tällä hetkellä jopa Kokoomus näyttäytyy vaihtoehtona vasemmistolaiselle politiikalle ollessaan eduskunnassa oppositiossa.

3.2. Kokoomuksen liberaalit ehdokkaat

Elina Valtonen ja Juhana Vartiainen keräsivät varmasti “kasuaalien” liberaalien äänet Helsingissä. Pienpuolueen äänestäminen ei ole yhtä houkuttelevaa kuin Valtosen huutoäänestäminen Kokoomuksen puheenjohtajaksi.

Tere Sammallahti Espoossa saattoi vedota myös liberaaleihin. Huomionarvoista on muuten hänen Youtube-presenssinsä, jossa oli vaaleihin liittyviä videoita. Erittäin suunnitelmallinen somekuuluisuuden rakentaminen. Verrattavissa persujen Tynkkyseen.

3.3. Perussuomalaiset oikeammalle

Myös protestipuolue Perussuomalaiset on siirtynyt oikealle, kannattamaan julkisen sektorin rönsyjen karsimista.

3.4. Kuriositeettinä Liike Nyt

Pienpuolueena kannattaa analysoida Liike Nyt tulos. Uusi pienpuolue, kansanedustaja tähtiehdokas alkuna. Populistinen Kokoomus-korvike. Mikä oli heidän onnistumisensa salaisuus? Tätä täytyy tarkastella joskus jonkun.

Kuriositeettina nämäkin muistiin. Varsinaista lisäarvoa minun analyysini näistä asioista ei tuo:

4. Yleiset kaikkiin puolueisiin vaikuttaneet syyt

4.1. Alhainen äänestysaktiivisuus, 55,1 %
Epävarmat äänestäjät jättivät äänestämättä. Sanoisin että Liberaalipuolueella on paljon nukkuvia ja liikkuvia äänestäjiä.

4.2. Koronapandemia

4.3. Siirretty vaalipäivä

4.4. Kuntavaaleissa äänestetään myös valtakunnan asioista

Liberaalipuolueelle taktiikkaa seuraaviin eduskuntavaaleihin

1. Kuuluisuuden rakentaminen henkilötasolla. Esiintyminen julkisuudessa, alkaen sosiaalisesta mediasta ja mielipideteksteistä, tavoitteena kerätä omaa henkilökohtaista tuttavajoukkoa suurempi kannattajakunta. Liberaalipuolue tarvitsee “julkkiksia” ja niitä on kasvatettava omista jäsenistä ja kannattajista, jotka on sitten houkuteltava ehdolle. Ideologisia ratkaisuehdotuksia ja mielipidetekstejä täytyy tuottaa suunnitelmallisesti ja on käytävä dialogia julkisuudessa epämieluisista päätöksistä.
2. Ehdokashankinta. Tähän mulla ei ole osaamista neuvoa.
3. Vaalikonetaktikointi. Tavoitteena Liberaalipuolue “Right-GAL”-nelikentän kulmaan ja suositusprosentit vaalikoneen täyttäjille 80 %. Tarvitaan vaalikonekoulutusta ehdokkaille, sekä vähintään puolitäysi lista ehdokkaita, jotta vaalikoneen täyttäjä vakuuttuu. Tämä kulkee käsi kädessä liberaalien ehdokashankinnan kanssa. Typeränä toteutuksena tähän vaalikonetaktikointiin Feministinen puolue tarjosi ehdokkaille 2019 eduskuntavaaleissa “oikean vastausrivin”, joka myöhemmin näkyi vaalikonevastausten analyyseissä anomalioina. FP tavoitteena oli erottua “left-GAL”-kulmassa 4 eri puolueen kanssa. Liberaaleilla samaa ongelmaa ei ole, koska Kok ja RKP ovat kaukana takana “keskiakseleilla” keskiarvojensa ja ääniharaviensa kanssa. Riittää että Liberaalipuolueen ehdokkaat suurena joukkona vastaavat puolueohjelmansa suuntaisesti omilla painotuksillaan.
4. Markkinoinnin ja ehdokasasettelun paukut Uudellemaalle tai Helsinkiin, riippuen siitä missä Valtonen ei ole ehdolla. Tämä nojaa oletukseen “kasuaaliliberaaleista” jotka olisivat liikkuvia äänestäjiä, eivätkä sidoksissa Kokoomukseen.

Liberaalipuolueen strategiaehdotus

Liberalismin kasvatus Suomessa on maratonlaji, eikä selkeästikään ole tehtävissä muutamassa vaalikaudessa. Aktiivien vaihtuvuus on merkittävää ja havaittavissa ulospäinkin. Sitoutuminen epävarmaan lopputulokseen vaatii varmasti jotain uhrautumista, jota keltään ei voi odottaa loputtomasti.

1. Ajatuspaja ja yhteiskunnallinen dialogi näkyväksi. Sekä ideologian, että henkilöiden tunnettuvuuden kasvattaminen. Vaihtoehtojen tarjoaminen nykyiselle menolle, vaihtoehtobudjetteja ja päätösvaihtoehtoja esille.
2. Eduskuntavaaleissa omalla listalla ehdolle. Erottautuminen puolueena on positiivinen tekijä. Liberaalien pääkysymykset ratkaistaan valtakunnallisella tasolla ja eduskuntavaaleissa voi odottaa. Tavoite 2023 eduskuntavaaleissa on kasvattaa tunnettuvuutta, niin paljon, jotta seuraavissa eduskuntavaaleissa 2027 ehdokaslistat saadaan lähes täyteen. Optimistisena tavoitteena 2027 voi olla kansanedustaja.
3. Kustannustehokasta kannatustutkimusta taktiikan tueksi.

Osaltaan Kokoomuksen puheenjohtajapäätös ja siirtymä arvoliberaalimpaan suuntaan päättää Liberaalipuolueen kohtalon. Jos Valtosesta tulee Kokoomuksen puheenjohtaja on Liberaalipuolue tuomittu vuosiksi paitsioon. Jos näin käy, niin en tiedä mitä Liberaalipuolueen kannattaisi tehdä. Liberaalipuolueella on ekologinen lokero olemassa niin pitkään kuin Kokoomus jatkaa matkaansa konservatiiviseksi. Osaltaan Liberaalipuolueen pahin kilpailija on Kokoomusnuoret.

Eduskunnan hallitus-oppositio-asetelma vaikuttaa miten potentiaalisena vaihtoehtona Liberaalipuolue näyttäytyy. Nykyisellä vasemmisto-hallituksella Kokoomus on aivan riittävä oikeistolainen vaihtoehto suomalaisille eduskuntavaaleissa. Jos politiikan suuri heiluri kääntyykin perussuomalaisten pääministeriyteen 2023, niin Kokoomus hallituskumppanina alkaa näyttää arvokonservatiivilta. Siinä vaiheessa suurena liikkeenä tulee olemaan vasemmiston vasta-aalto 2027, mutta myös sivupuro epäonnistuneen Kokoomuksen luota muualle. Spekulointina näin kävi Sipilän keskusta-oikeistolaisen hallituksen jälkeen 2019.

Spekuloinnit tarjosi:
Aarne Leinonen
Arvoliberaali oikeistolainen Espoosta. Diplomi-insinööri ja tohtorikandidaatti. Twitterissä politiikkaa https://twitter.com/AarneLeinonen