Nato-keskustelua

Venäjä ei ole enää Suomelle rauhaisa naapurivaltio.

Skenaarioita puolustuspolitiikan pohjaksi

  1. Ei synny kärhämiä — Suomelle ei tulisi merkittävää haittaa kuulua Natoon. Naton ydinpelote toimisi. Tavoiteltava tilanne.
  2. Venäjä hyökkäisi tai painostaisi Suomea — Jäsenyys Natossa suojaisi ja nostaisi merkittävästi kynnystä Venäjälle hyökätä Suomeen, koska hyökkäyksellä saisi muut Nato-maat vastaansa. Naton ulkopuolella oleminen tarkoittaisi, että olisimme yksin sodassa Venäjää vastaan ja vaikka puolustusvoimat Suomea puolustaisivat, ei Suomi kestäisi yksin Venäjää vastaan.
  3. Venäjä hyökkäisi Nato-maahan ja alkaisi kolmas maailmansota — En usko hetkeäkään että Suomi pystyisi, tai edes haluaisi pysyä liittoutumattomana Venäjä-Nato-sodassa.
  4. Jokin muu maa hyökkäisi Nato-maahan ja Suomi kuuluisi Natoon — Suomesta pyydettäisiin apua ja Suomi vastaisi Nato-sopimuksen mukaisesti. Suomalaisia voisi kuolla puolustaen demokratiaa, yksilönvapauksia ja oikeusvaltioperiaatetta, mutta se ei ehkä tapahtuisi juuri Suomen maaperällä.

Mielestäni Suomen pitää olla osa läntistä vapaata maailmaa.

Suhde Venäjään

Totalitarismi murtuu sisäiseen mahdottomuuteensa.

Kiina nousevana uhkana vapaudelle

Mielestäni Suomen pitää kuulua Kiinan nousevaa kehityskulkuakin peilaten Naton-jäseneksi.

Naton lippu

--

--

--

Radical existentialist with a humanistic vibe. Researcher of service development in organizations. Interested in customer value. Tweets @aarneleinonen

Love podcasts or audiobooks? Learn on the go with our new app.

Get the Medium app

A button that says 'Download on the App Store', and if clicked it will lead you to the iOS App store
A button that says 'Get it on, Google Play', and if clicked it will lead you to the Google Play store
Aarne Leinonen

Aarne Leinonen

Radical existentialist with a humanistic vibe. Researcher of service development in organizations. Interested in customer value. Tweets @aarneleinonen

More from Medium

Is there an OK type of abuse?

Covid-19 Recap

It’s Just William….or rather, it’s just Boris and the cult of the superlative