Toivo Suomeen uhkaa mennä

Luottamus Suomen suuntaan on häviämässa ja ainoana ulospääsyreittinä näyttäytyy valtion roolin mittava supistaminen. Luulen viimein ymmärtäväni miksi. Tässä on kurkistus leikkausoikeiston pään sisään.

Myöhemmille aikalaisille kerrottakoon kontekstia, jossa nämä ajatukset ovat syntyneet. Vuonna 2020 loppui 11-vuotiseksi venynyt globaali nousukausi, virallisena syynään koronaviruspandemia. Suomessa nousukausi ei juurikaan näkynyt, koska BKT asukasta kohden on edelleen samalla tasolla kuin se oli 12 vuotta sitten. Suomen taloudellinen huoltosuhde on jo tällä hetkellä huono — 43 % väestöstä tekee töitä ja elättää 57 % väestöstä — ja se on heikkenemässä huomattavasti tulevina vuosikymmeninä eläkeläisten määrän kasvaessa ja työtä tekevän väestön vähetessä. Tulevina lähivuosina on nähtävissä selkeästi teollisen tuotannon lama, joka johtaa suureen työttömyyden kasvuun myös palvelusektorilla.

Silti tässäkin tilanteessa poliittinen valta kieltäytyy tekemästä toimia, joilla edessä olevaan kestävyysvajeeseen vastataan ja suomalaisten elintasoa voitaisiin kasvattaa. Markkaa ei ole koko elämäni aikana voinut enää devalvoida, mutta silti Suomessa käyttäydytään edelleen kuin globaali markkinatalous ei määrittelisi suomalaisen työn arvoa. Euroon liittymisen jälkeen työn tarjonnan hintajouston on tapahduttava suoraan palkkoja alentamalla, mutta silti työmarkkinareformi on ollut kaksi vuosikymmentä tekemättä. Eläkeikää ei olla nostamassa, eikä eläkkeitä laskemassa, vaikka nähdään, että nyky-yhtälö ei toimi.

Ei ole nähtävissä mitään tapaa, jolla Suomessa elintaso ei laskisi suhteessa kultturillisesti läheisiin Pohjois- ja Länsi-Euroopan maihin. Elintaso Suomessakaan ei laske, siihen sentään uskon, koska ymmärrän, että teknologinen kehitys kasvattaa ihmiskunnan hyvinvointia varsinkin jo valmiiksi korkean teknologian maissa, vaikka mitään muita tekoja ei tehtäisi. Kyse on siitä onko Suomessa nykyistäkin kurjempaa asua tulevaisuudessa kuin Ruotsissa tai Saksassa.

Siihen vaikuttaa valtio.

Valtion tehtävänä on pitää huolta tulonjaosta ja toimia siten elintason perustason turvaajana. Itse näen lisäksi, että valtion tehtävänä on pitää huolta kokonaiselintason kasvusta tai ainakin siitä, ettei teknologiakehityksen luomasta elintasonkasvusta jäädä paitsi. Nyt Suomi tekee toisin. Se pitää huolta vain siitä, että köyhät ovat tulevaisuudessa yhtä köyhiä keskenään.

En näe, että Suomessa pitkällä aikavälillä kannattaa tehdä töitä tai työllistää suurta osaa väestöstä. Nouseva verotus ja työmarkkinoiden jäykkyys pitää siitä huolen. Suomessa on kannattavaa pitää vain korkeimman tuottavuuden työtehtäviä, mutta niissäkään se ei ole työntekijöille houkuttelevaa korkean verotuksen takia. Mitä useampi tulee samaan lopputulokseen, sitä suuremmaksi aivovuoto käy.

Olotilanteeni on tällä hetkellä hyvä. En ole syrjäytynyt, olen töissä ja elintasoni on kasvanut. Se myös kasvaa tulevaisuudessa uskomukseni mukaan, koska nään tuottamani arvon kasvavan. Se kasvaa oppimisen, kokemuksen tuoman varmuuden ja itse ympäristöstäni keksimieni mahdollisuuksien myötä. Kuulun koulutukseni puolesta eliittiin.

Koska näen, että oma elintasoni on hyvä ja kasvamassa, näen siihen negatiivisesti vaikuttavat asiat …negatiivisesti. Jos Suomessa verotus kiristyy, on se suoraan pois omasta elintasostani. Jos minun pitää maksaa eläkkeitä kasvavalle joukolle, niin on se pois minun ja jälkipolvien elintasosta. Jos maksupuolella oleva joukko ei kasva, niin on se pois elintasostani. Jos valtio velkaantuu ja talous ei kasva, niin on se pois omasta tulevasta elintasostani.

Minun on helppo nähdä, että elintasoni olisi huomattavasti korkeampi jossain toisessa maassa. Matkailu avartaa siinä suhteessa. Tunnepitoinen kynnys muuttaa Kaakkois-Aasiaan palmun alle suuremmalla materiaalisella hyvinvoinnilla on liian korkea. Mutta se kynnys on huomattavasti matalampi Interrail-matkalle osuneiden maiden kohdalla, joissa materiaalinen hyvinvointi olisi Suomea korkeammalla. Joissa lisäksi yleinen ympäröivä elintaso nousisi nopeammin kuin Suomessa.

Kannatan tällä kirjoittamisen hetkellä seuraavia leikkauksia valtion rooliin:

• Ansiosidonnainen työttömyysturva pitää poistaa
• Eläkkeitä pitää laskea
• Eläkeikää pitää nostaa
• Työsopimusrajoituksia pitää vähentää työntekijän ja työnantajan välillä
• Lukuisia keskiluokan itselleen maksamia sosiaalietuuksia pitää poistaa
• Korkeakoulutuksesta pitää tehdä maksullista
• Asumistuki pitää poistaa
• Yritystuet pitää poistaa

Poistamalla valtion tehtäviä ja tekemällä leikkauksia, voidaan keskittyä paremmin peruselintason turvaamiseen, niille jotka apua oikeasti tarvitsevat. Avaamalla työmarkkinoita sopimusvapauden avulla mahdollistetaan useamman kuin 43 % suomalaisista työllistyä. Ihmiset saavat töitä, sosiaaliturvaa parempaa tuloa ja mielekkäämpää tekemistä, jos heitä voi työllistää heidän tuottavuuttaan vastaavalla, globaalisti määrittyvällä hinnalla.

Vastapainona valtion pitää tehdä enemmän ja paremmin näitä:

• Perustoimeentulon turvaaminen jokaiselle ihmiselle, myös nopeissa ja ennustamattomissa tilanteissa
• Mahdollisuuksien tasa-arvon tarjoamista
• Heikoimmissa asemissa olevien ihmisten auttamista takaisin jaloilleen

Epäoikeudenmukaisuudet kuten epätasaisesti jaettavat sosiaalietuudet vievät uskoa järjestelmään. En usko että ansiosidonnainen kuuluu valtiolle mielekkääseen tulonsiirtoon. En usko, että valtion tehtävänä on maksaa rikkaille parempaa eläkettä. En usko että on kuntien tehtävä jakaa asumistukea satunnaisuuteen perustuen. En usko, että keskiluokan kannattaa kierrättää tulonsiirtoja valtion kautta uskotellakseen itselleen, että Suomessa on toteutunut mahdollisuuksien tasa-arvo.

Alueellisilla tulonsiirroilla rahoitetaan korkeampaa palvelutasoa harvaan asutuille alueille ja jäykistetään töiden perässä muuttamista. Kaikki tämä on pois absoluuttisesti köyhimmiltä ja järjestelmän kestävyydestä.

En hyväksy valtion roolia, jossa hyvätasoista elintasoa ylläpidetään ihmisille, joilla on ollut mahdollisuuksien hyväksyttävä minimitaso, mutta jotka ovat tehneet itse ympäristön ohjaaman päätöksen olla omalla toiminnallaan kasvattamatta elintasoaan. En hyväksy valtion roolia, jossa mahdollisuuksien tasa-arvoa toteutetaan tasapäistämisellä. Joidenkin on erikoistuttava nopeasti ja noustava tuottavuudessaan globaaliksi huipuksi myös Suomessa. Se on mahdollistettava, vai kokonaiselintaso jää muista jälkeen.

En kannata leikkauksia kurjistaakseni elämää Suomessa, vaan päinvastoin haluan, että elämänlaatu jatkaa kasvuaan entistä suurempana eikä romahda, kuten se nykyisen kestämättömyytensä vuoksi on tekemässä. Se vaatii suoraan sanottuna lyhyellä aikavälillä pienemmän romahduksen nyt tulonsiirtojen vuoksi ihan hyvän elintason omaavassa väestönosassa. Huomion ja samalla tulonsiirtojen pitää siirtyä ansiosidonnaisen eläkkeen ja työttömyysturvan sijaan niitä saavilta rikkailta ja keskituloisilta kaikista huono-osaisimpien auttamiseen. Heidän, jotka ovat syrjäytyneitä tai eivät pääse omin avuin eteenpäin, pitää saada enemmän apua.